Suorituskeskeisyys on nyky-yhteiskunnassa harmittavan yleistä. Vuoden vaihtuminen sai monet lupaamaan suorittamaan entistä enemmän. Töissä pitää olla parempi, Linkediniä pitäisi muistaa päivittää, salilla pitää käydä enemmän, kumppanin kanssa pitää viettää enemmän kahdenkeskeistä aikaa, lasten kanssa pitää käydä pulkkamäessä useammin, ystäviäkin olisi hyvä nähdä joskus. Listaa voisi jatkaa loputtomasti. En tehnyt yhtäkään uudenvuodenlupausta. Miksi? Koska lupaus tarkoittaa pakkoa. Pakkoa suorittaa lisää. Pakkoa onnistua. Tehtävistä suoriutuminen ei pitäisi olla meille ongelma. Teemme päivittäin lukuisia suorituksia eivätkä kaikki tunnu ylitsepääsemättömiltä. Ongelmana on asennoituminen suoriutumista kohtaan.
Ulkoinen motivaatio syrjäyttää helposti sisäisen motivaation. Kilpailuhenkisyys perustuu ulkoiseen motivaation ja siksi heikentää sisäistä motivaatiota. Lopputuloksesta tulee tärkeämpi kuin itse tekemisestä nauttimisesta. Olen aina ollut kilpailuhenkinen. Nautin kilpailutilanteista, mutta nuorempana varsinkin olen kokenut kilpailujen määrittävän liian paljon omaa arvoani. Kaikki minut tuntevat tietävät miten käyttäydyn kilpailutilanteissa. Olen ollut (ja valitettavasti yhä olen toisiniaan) huono häviäjä. Pahoitin mieleni, kun en suoriutunut niin hyvin kuin mitä olin odottanut. Annoin lopputuloksen vaikuttaa liian paljon siihen miten tyytyväinen olen omaan suoritukseen. Olen oppinut viimein, ettei oma arvoni ole sidottu voittamiseeen.
Simon Sinek puhuu kirjassaan "Start with why" ettei rahan pitäisi olla tärkein syy yrityksen olemassaololle. Tuotto tulee hyvien ratkaisujen seurauksena. Videossa Sinek selittää tarkemmin asiasta. Rahan ollessa tärkein syy, ulkoinen motivaatio syrjäyttää sisäisen motivaation. Intohimoisimmat yrittäjät onnistuvat, koska heillä on tärkeämpi motiivi toiminnalle. Toimittajalle se voi olla halu ymmärtää enemmän ympäröivää maailmaa, kunto-ohjaajalle se voi olla halu auttaa muita. Jos personal trainer tekee 12 tuntisen työpäivän ja miettii vain rahaa aamulla, on vaikeata motivoitua tekemään viimeisiä työtunteja tehokkaasti. Työpäivän jälkeen ei jaksakaan käydä kaupassa tai siivota enää, kun työpäivä on ollut niin rankka. Muiden auttamisesta innostunut Personal Trainer taas on innoissaan, kun saa auttaa vielä muutamaa asiakasta, eikä pitkä työpäivä tunnu yhtään niin pahalta. Työ imaisee työntekijän. Flow-kokemus syntyy. Flown aikana suoritukset eivät tunnu läheskään yhtä raskailta ja siten jaksamme tehdä enemmän pienemmällä panostuksella. Pakollista se ei ole onnistumisen kannalta, mutta huomattavasti miellyttävämpää.
Omarisuf kertoo urheilijoiden haaveilevan lopputuloksen saavuttamisesta, unohtaen keskittyä matkasta nauttimiseen ja välietappien asettamiseen. Lopputuloksien saavuttaminen on vaikeampaa kuin kuvittelemmekaan. Siksi tarvitsemme välietappeja, jotta voimme pilkkoa suuren saavutuksen helpommin saavutettavaksi palasiksi. Huipulle katsominen huimaa huomattavasti enemmän kuin seuraavalle leirintäpaikalle katsominen.
Miten suorituskeskeisyys on näkynyt omassa henkilökohtaisessa elämässäni? Suorituskeskeisyys voi ottaa vallan myös ihmissuhteissa. Vuoden ajan deittaillessa olen huomannut stressaavani liian paljon sopivan kumppanin löytämistä. Simon Sinek sanoisi, että sopivan kumppanin löytymisen pitäisi olla lopputulos, ei syy toiminnalle. Tärkeämpää olisi nauttia uusiin ihmisiin tutustumisesta. Mieltään ei tule pahoittaa, jos saa pakit tai ei itse kiinnostukaan treffikumppanista. Lopputulokseen keskittyminen aiheuttaa odotuksia ja rakennamme pilvilinnoja henkilöstä, jota emme edes tunne. Siksi on tärkeämpää nauttia nykyhetkestä ja katsoa miltä itsestään tuntuu eikä stressata "Olisikohan tämä se tyyppi, jonka kanssa perustan perheen joskus?".
Matka on siis tärkeämpi kuin lopputulos. Saavutamme tavoitteemme, kun asetamme välietappeja ja pyrimme muistuttamaan itsellemme miksi tämän asian tekeminen on minulle tärkeätä. Töissä se voi olla halu oppia alasta lisää, kotona se voi olla halu viettää aikaa rakkaiden ihmisten kanssa. Tämän kirjoittaminen vei tasan tunnin ilman mitään esivalmisteluja ja suunnitteluja. Miksi se onnistui? Tehtävä oli tarpeeksi helppo, sillä tunsin aiheen jo hyvin ja sain flow-tilan päälle. Kirjoitin kappaleen kerralla, enkä edes miettinyt milloin haluan saada kirjoituksen valmiiksi. Perimmäisenä motiivina oli saada ilmaista itseäni.
Hyvää uutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti